---
Koneet käynnistyvät kahden kilon pihvi mielissämme... villi veikkaukseni kuitenkin on että jokainen meistä tyytyy reilusti pienempään pihviin illalla Amarillossa. Itseäni on joka kerta kiinnostanut kokeilla, että onnistuuko Big Texanin pihvin syönti tunnissa, mutta en pahus uskalla matkanjohtajan roolissa. Se on sillä lailla jotenkin noloa jos matkanjohtaja ei pysty aamulla ajamaan vaikka alkoholilla ei olisikaan ollut osuutta asiaan.
Mutta yes, matkaan viileässä raikkaassa sateessa joka muuttuu parissa tunnissa kuumaksi aurinkoiseksi helteeksi. Sään vaihtelut ovat nekin amerikassa suurempia. Yhtään tornadoa ei ole vielä näkynyt, mutta iltapäivän alussa näkyy Clintonin Route66 museo ja parikymmentä mailia myöhemmin Elk Cityn National Route66 museo. Kulttuuri-ihmisinä pysähdymme luonnollisesti molempien kohdalla... :]
Tänään on matkan toiseksi pisin ajopäivä, noin 600km, mutta Oklahoma Cityä seuraavaa 50'tä kilometriä lukuunottamatta tie niin sanotusti vetää. Oklahoma Cityn jälkeen on kaiken näköistä ja kokoista taajamaa monilla liikennevaloilla.
Amarillo ja Big Texan Steak Ranch on kohdalla siinä kohdassa kun iltapäivä vaihtuu illaksi... eli kello 6pm. Budwaiseri ja toinenkin ja pihville. Sitä ilmaista kahden kilon pihviä ei syö edes Timo Stenros yhdellä oolla vaikka olen jokseenkin varma, että Timppa olisi siitä suoriutunut. Tuo tyytyy sen sijaan puolen kilon pihviin joka texasilaisessa mittapuussa on melkein tyttöjen pihvi... ja siihen samaan minäkin. Muut yrittävät selvitä aaiaiselle sitäkin pienemmällä pihvillä! Hard Rock Hallelujaa... ja se viisuvoitto taitaa tulla tänäkin vuonna suomeen vaikka ei halleluujalla!
---
---
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti