Päivä 07 | Amarillo - Santa Fe

1139 mailia molempiin suuntiin... eli Adrianissa ja puolimatkassa!

---

Keli on tällä matkalla kaikkea. Lumisade vain puuttuu. Tänään aamulla tiukka kylmä sumu herätessä. Tuntia ajoa ja t-paitakeli. Tuntia ennen Santa Fe'tä lämpötilat romahtavat, taivas aukeaa ja pääsemme ajamaan Santa Fehen luut raikkaana. Hyvä puoli tietty, että bourbon maistuu erinomaiselta lämpimässä hotellihuoneessa.
Päivän ensimmäinen stoppi maan kuululla Cadillac-ranchilla, joka tällä kertaa näyttää Cadillac-järveltä. Vain ankat puuttuvat autojen ympäriltä. Adrianissa puolimatkan kahvit ja Tucumcarissa puolipäivän hampurilaiset. Tucumcarin molemmin puolin automuseo käynti, joten olemme tänään varsin kultturelleja! Itse Tucumcari tuntuu hiipuvan pois kartalta pikku hiljaa. Joka käynnillä joku motelli suljettu... nyt kaksi palanutta, eikä välttämättä vahingossa!? Route66'n suosion kasvua ei näytä riittävän pitämään kaikkia paikkoja hengissä. mikä tietty sääli. Mutta jahka kiinalaiset alkavat ajamaan Routea niin kaikki suljetut paikat saa avata uudestaan! Ensimmäistä kiinalaista moottoripyöräryhmää ei ole vielä nähty, mutta milloin näkyy on vain ajan kysymys.
Santa Fe'ssä majoitumme tuttuun ja hyväksi koettuun Sage Inn -motelliin keskustan laidalle. Ja päivällisajan koittaessa löydämme itsemme Cowboys Girls ravintolasta fajitaksilla... :]

---


Lago de Cadillac Texasissa... Make love not war taitaa olla Martinen viesti. Tarmo näyttää maalaavan jotakin Tarmokasta!?

---

 Timppa ja Kimmo ja Leila matkalla länteen!

---

Leila aamulla kiinnittämässä Karin pakkauksia. Kari tarkkailee tilannetta :] 

Päivä 06 | Tulsa - Amarillo

 Rainy morning riders; Timo, Kimmo, Tarmo ja Jari valmiina lähtöön... alla Kari pari tuntia myöhemmin kuoriutumassa sadekamppeista.

---

Koneet käynnistyvät kahden kilon pihvi mielissämme... villi veikkaukseni kuitenkin on että jokainen meistä tyytyy reilusti pienempään pihviin illalla Amarillossa. Itseäni on joka kerta kiinnostanut kokeilla, että onnistuuko Big Texanin pihvin syönti tunnissa, mutta en pahus uskalla matkanjohtajan roolissa. Se on sillä lailla jotenkin noloa jos matkanjohtaja ei pysty aamulla ajamaan vaikka alkoholilla ei olisikaan ollut osuutta asiaan.
Mutta yes, matkaan viileässä raikkaassa sateessa joka muuttuu parissa tunnissa kuumaksi aurinkoiseksi helteeksi. Sään vaihtelut ovat nekin amerikassa suurempia. Yhtään tornadoa ei ole vielä näkynyt, mutta iltapäivän alussa näkyy Clintonin Route66 museo ja parikymmentä mailia myöhemmin Elk Cityn National Route66 museo. Kulttuuri-ihmisinä pysähdymme luonnollisesti molempien kohdalla... :]
Tänään on matkan toiseksi pisin ajopäivä, noin 600km, mutta Oklahoma Cityä seuraavaa 50'tä kilometriä lukuunottamatta tie niin sanotusti vetää. Oklahoma Cityn jälkeen on kaiken näköistä ja kokoista taajamaa monilla liikennevaloilla.
Amarillo ja Big Texan Steak Ranch on kohdalla siinä kohdassa kun iltapäivä vaihtuu illaksi... eli kello 6pm. Budwaiseri ja toinenkin ja pihville. Sitä ilmaista kahden kilon pihviä ei syö edes Timo Stenros yhdellä oolla vaikka olen jokseenkin varma, että Timppa olisi siitä suoriutunut. Tuo tyytyy sen sijaan puolen kilon pihviin joka texasilaisessa mittapuussa on melkein tyttöjen pihvi... ja siihen samaan minäkin. Muut yrittävät selvitä aaiaiselle sitäkin pienemmällä pihvillä! Hard Rock Hallelujaa... ja se viisuvoitto taitaa tulla tänäkin vuonna suomeen vaikka ei halleluujalla!

---

 Clinton Oklahoma.

---

 Elk City Oklahoma... Jari makaa Routella naputtamassa tekstareita?

---

 Les Tres Hercule Poiroos á la Ameriika tarkkailemassa Kimmon ja Leilan päivällistanssia. Timo Stenros yhdellä oolla vielä vähän empii mutta oli hetken päästä valssaamassa Martinen kanssa. Alla alla ja alla Big Texan Rythm Boys.

Päivä 05 | Lebanon - Tulsa

Kimmo ja Kimmon tyypillinen aamupihvi... maratoonari tarvitseekin amerikassa aamupivin ja iltapihvin. Timo Stenros yhdellä o'lla noudattaa samaa ruokavaliota.

---

Se oli ajatus, että Timon ja Kimmon kanssa aamulla lenkille, mutta mutku, mutku ja mutku... niin ei sitte onnistunut. Ja varmaankin sitä vähän arastelee lähteä kahden maratoonarin nöyryytettäväksi vaikka minulla hyvä itsetunto onkin... :] ... mutta maratooneista riippumatta liikandamme Ramonan ja Bobin pihasta heti kohta kahdeksan jälkeen ja ajamme Faye's ravintolaan aamiaiselle... Fayesissa aika on ajaton. Samoin kaikki annokset. Jos jossakin, niin täällä 2 paisettua kanamunaa, pekonisuihkaleet, hasbrownit ja voiset paahtoleivät hillolla ovat inn.
Lebanonista kohti Missourin Springfieldiä ja sitten kohta olemmekin jo Kansasissa.... Kansasin kulmalla missä on MelbaMoottoriturvan pitävä vanha huoltoasema. Bensaa sieltä ei enään saa mutta matkamuistoja ja hyviä hampurilaisia. Otamme hyvät hampurilaiset ja vähän matkamuistoja. Ja oli hauska nähdä Melbaa pitkästä aikaa... Melba Moottoriturvalla on amerikan lyhyimmät välit sanoissaan.
Oklahoma seuraa heti Kansasia jossa Route66 kulkee kokonaiset 16 mailia. Oklahoman alussa jo hyvin sorattunut pätkä vanhinta käytössä olevaa Routea ja Buffalo Ranch jossa tepastelee lauma entisiä preerioiden kuninkaita. Jatkaessamme kohti Tulsaa taivas tummenee ja ehdimme saada hyvän sadekuuron niskaamme ennen hotellia. Tosin olisimme pysyneet suht kuivina jos Tulsassa ei olisi kaksi täysin saman nimistä hotellia. Molemmat niistä minullekin täysin uusia tuttavuuksia.

---

Missourilaista aamumaisemaa... paljon kumpuja ja paljon vihreää. Leila joukon kärjessä.

---

 Sinclair Paritassa... yksi monista historia asemista Routen varrella.

---

 Timo Raitala... kulkee täällä myöskin taiteilijanimella KariKairi, vähän sen näköisenä, että 'koittakaa nyt saada ne biisonit kuvattua, että päästään asiaan, ajamiseen'... :]

---

Maailman suurin toteemipaalu... se oikeanpuoleinen.

Päivä 04 | Springfield - Lebanon

 Henry The Rabbitin ranchilla... vasemmalta Tarmo, Leila, Timokari, Peter, Marine, Timo, Kimmo ja Jari. Alla Henryn epäorgaaniset rabbitit jotka ovat maatumassa hyvää vauhtia!

---

IHOP... se on amerikkalainen aamiaisravintolaketju, jonka erikoisalaa ovat pannukakut. Syömme aamiaiseksi pannukakkuja... ja paistettuja kanamunia... ja pekonia... ja makkaraa... ja harsbrwoneja... ja taitaa Timppa ja Kimmo syödä aamiaispihvitkin. Ja niillä eväillä jaksamme erinomaisesti St. Louisiin, jossa varsinkin Saarisen kaaren ympäristö tuntuu olevan suurta rakennustyömaata. Mississippiin rantaa tulee kokonaan uusi rantabulevardi... ja keskustan puolelelle uutta katua ja puistoa ja sillä lailla.
Tällä kerralla menemme Gateway Archin huipulle, joka 193 metriä maanpintaa korkeammalla. Menijöitä on yllättävän monta muutakin vaikka arkipäivä eikä minkään valtakunnan lomakausi... ei ainakaan Pohjois-Amerikan, mutta menemme silti... :) ... takaisin pyörillä 03:30pm ja se tietää vähän konetietä loppumatkalle. Ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Ja Cubassa ennätämme myös poiketa. Siellä se amerikan suurin keinu... ja jos ihan tarkkoja ollaan niin maailman suurin keinu. Helsinkiin voisi rakentaa 500 metriä korkean moottoripyörän, jonka etu ja takarentaan olisivat pyöriviä hotellihuoneita. Tankiin Joulumaa. Moottoriin huvipuisto & casino ja ohjaustankoon näköalaravintoloita... ja jokainen turisti maapallolla haluaisi nähdä sen! :)
Route66 klassikossa, Munger Moss motellissa olemme heti kohta seitsemän jälkeen. Ja hauska nähdä Ramonaa ja Bobia, jotka ovat pitäneet Munger Mossia nyt 45 vuotta... eivätkä lopeta niin kauan kuin henki pihisee. Jo nyt pihissyt molemmissa yli 80 vuotta!

---

 Yllä kaksi poikaa härmästä St Louisin keskustassa. Alla Timppa, Martine, Jari, Kimmo ja Gateway Arch St. Louisissa.

---

 St Louisin keskusta Gateway Archin huipulta katsottuna. Alla Gateway Arch ja remontissa olevaa Mississippin rantaa.

---

Se on Harrikakin aika pienen näköinen mopo kun sen ajaa maailman suurimman keinun alle. Keinun alla Tarmo ja Martinen Ultrien vieressä. Alla Jari matkalla länteen!

---

Leila, Kimmo, Martine ja Ramonan 10 hengen SUV lähdössä syömään!

Päivä 03 | Chicago - Springfield

 Valmiinä lähtöön Lake Michiganin rannalla... yllä vasemmalta; Tarmo, Kimmo, Timo, Jari, Timokari, Martine ja Leila... alla nuoripari Kairi-Rintala saman järven rannalla Chicagon keskusta taustanaan.

---

Sataa sataa ropisee... aamulla. Iltapäivällä paistaa nenän punaiseksi... huomenna pakko ostaa aurinkorasvaa. Mutta yes, ennen kuin nenä ehtii palaa ajamme Chicagon keskustaan kun se loogisesti matkalla... no jotenkin matkalla ainakin. Aikaa tietty menee, mutta on hauska ajaa keskustan kautta. Pari kuvaa planetaarion niemellä Chicagon silhuetti taustalla ja sitten pyörillä ytimeen. Route66 Start kyltti löytyy oikealtapaikaltaan Adamsin ja Michiganin kulmasta... ja meillä käy vielä sellainen loistava onnen potku että saamme pyörät parkkiin R66 Start -kyltin viereen.
Kuvat ja matkaan... meillä alla pakasta vedetty kalusto. Minun ja Martinen pyörällä on ajettu 3,8km mutta muilla sitten vähemmän. Eli sisäänajo. Electra Glide on poistunut tuotannosta ja meillä matkassa  3x Ultra Glide, 1x Road King, 1x Heritage Softail ja 1x Sporster 1200 Extra Low. Mukava pikku lisä Ultrissa, että niissä kaikissa lepuuttajat.
Chicagosta pääsemme kaiken tötöilyn jälkeen ulos niinkin aikaisin kuin 1:30pm... :] ... mutta jotenkin onnistumme silti olemaan Sprigfieldin hotellilla puoli kahdeksan Lincolnin kotitalolla käytynä ja ajammatta paljoakaan konetietä. Hyvä me. Päivällinen meriruokaan erikoistuneessa Red Lobsterissa... yksi parhaista amerikan ketjuravintoloista. 
Ajamisen kannalta 1 päivä meni hyvin. Jari tosin sai vähän extra tykytystä kun Chicagosta ulostulon jälkeen liittymä meni pitkäksi. Kokeneena motoristina Jari päätti oikaista nurmialueen läpi ja Road King jäi mahastaan kiinni! Siitä sitten viittomaan autoilijoita työntämään. Pari tuli ja Jari pääsi takisin asvaltin reunalle.

---

Adams Streetillä, mistä kaikki virallisesti alkaa!

---

 Timppa & Kimmo hallitsevat sadeasutyylin... kuivan kelin setissä tietty vielä vähän kehittämisen varaa... :)

---

Illinoisin mäkisiä maisemia... :]

Päivä 02 | Chicago - Milwaukee - Chicago

Junassa on hauska matkustaa! Los Angelesiin lähtee Chicagon Union asemalta juna joka päivä kello 3pm. Milwaukeen junaretki taitaa kuitenkin hoitaa tämän matkan junailutarpeet!?

---

Se on sitten junaretkipäivä. Tällä Route66EXP'llä ensimmäinen päivä on aikaeron tasoitus päivä ja aamiaisella kaikki ovat sitä mieltä, että on hyvä tasoitelle aikaeroa junaretkellä HD Museolle Milwaukeen.
Väni-taksimme saa peremman keikan nenämme edestä, mutta onneksi löytyy toinen joka vie meidät Glenviewin asemalle. Aika menee käytännössä tasan. Kun junaliput tassussa juna tulee. Junalipun ostaminen ei ollut mitenkään yksinkertainen operaatio. Kaikilta vaadittiin henkkarit ja virkailija naputti tiedot yksitellen tietokoneeseen ja jono takanamma kasvoi kasvamistaan... 'it is the law', virkailija sanoi. Mitäpä siihen sitten muuta kuin kiitos ja thank you. Amtarkin juna on mukava ja tilava.... erinomaisen hyvä sadepäivän kulkupeli. Milwaukeessa olemme puoleen päivään mennessä ja museolla 5 minuuttia myöhemmin. HD museo sattuu olemaan aivan rautatieaseman tuntumassa tai rautatieaseman HD museon tuntumassa! Artur Davidson ja William Harley taitaisivat yllättyä jos näkisivät minkälainen kultti heidän perustamastaan moottoripyörätehtaasta on tullut.
Kolme tuntia museota ja olemme valmiita paluukyytiin... siihen kolmeen tuntiin mahtuu museon lisäksi museokauppa ja museobaari. Museoravintola on täyteen buukattu äitienpäivänlounaita. Vartin yli kolme Amtrak vie meitä takaisin kohti Glenviewiä ja Glenviewin aseman vierestä löyttyy oiva paikallinen ravintola, jossa tilaa konepyöräilijöille. 
Kimmo, Jari ja Timo tosin lähtevän puhelimen metsästykseen ja löytävät Kimmolle sellaisen. Nyt Kimmolla on yksi toimiva ja yksi ei toimiva puhelin.

---

Siinä se... ensimmäinen HD vuosimallia 1903!

 Captein American HD vuosimallia 1940!

 Peter Fondan HD elokuvasta EasyRider vuosimallia 1969.

Pate Posteljoonin HD vuosimallia 1932.

Päivä 01 | Helsinki - Chicago

Air Berliinin siivin Chicagoon Route66'n alkulähteille.

---

Tänään kirjaimellisesti herätys very early in the morning ja nukkumaan very late in the evening. Minun ja Martinen lento Berliinin kautta Chicagoon lähtee kello 0640... ja Chicagon hotellin tiskillä olemme jos 1300. Hotelli on kiva... ja se on ihan böndellä. HD Chicago, uusi yhteistyökumppanimme pyörien kanssa on vieressä, mutta sitten mitään muuta ei olekaan vieressä jos ei lasketa isoa Jeeppi-kauppaa ja isoa tukkuliikettä. Lähin ravintola 800m ja sillä lailla. Tietty ongelma on marginaalinen ja koskee vain turisteja ilman moottoroitua kulkupeliä... :)
Iltapäivällä kävelyretki Glenviewin keskustaan... lounas ja iltapäivätirsoille, jotka Martinella venyvät 14h mittaiseksi. Itse vääntäydyn ylös ja löydän Leilan ja Karin hotellin ravintolasta. Jälkijoukko saapuu kohta yhdeksän jälkeen ja ryhmä koossa. Mietä on täällä 8 hengen ryhmä avaamassa PeterPanBiken USA-ajokautta... ja sitä elämän tarkoitusta toteuttamassa. Kaksi kauniimman sukupuolen edustajaa; Leila Kairi ja Martine Balzani... ja meitä äijiä on kuusi. Kimmo Hietikko, Tarmo Pelto, Jari Nurmi, Timo Stenroos, Timo Raitala ja Peter Ruotsalo... tuo viimeinen on myös se minä joka kirjoittaa tätä blogia.

---

 Glenview, jossa hotellimme ja HD Chicago näyttää varsin keskiluokkaiselta pikkukaupungilta. Kaikki on siistiä ja hyvässä pidossa... ja villieläimiä keskustan pääkadulla. Yllä Martine palaamassa omenapuun kuvauksesta.